Translate

torstai 15. marraskuuta 2012

Muistelmia kesäisistä herkkuhetkistä


Kahvila Seto on yksi suosikkikahviloistamme.
 Se on tunnemallinen kahvila Odessan keskustassa.
 
kahvilan sisäänkäynti




 Kesäaikana kahvila laajenee kadulle.
 Kahville voi istahtaa mm. nurkkaukseen, johon on tuotu vanha kaappi pöytäryhmän seuraksi.



 Kahvilan kaikki leivonnaiset ovat kotitekoisia.
Leivonnaisia voi ihailla ja valita itselleen sopivan kahvilan sisällä olevista vitriineistä.

omenaleivos
kirsikka-suklaakakku
hedelmä- ja marjakakku

Heldelmä-, marja- ja kirsikkakakut ovat suussasulavia.


 Kahvihetki kauniissa kahvilamiljöössä rentouttaa mukavasti...
sen jälkeen voi taas suunnata kiertelemään kaupungin nähtävyyksiä tai vaikkapa kauppoja ;)

lauantai 10. marraskuuta 2012

Vieras aidan takana


Eräänä päivän aitamme taakse ilmestyi tällainen vieras...



vieras pyrki itsepintaisesti sisään... haukkui, vinkui ja kurkki aidan alta

 

sisään emme vierasta päästäneet, mutta lapset halusivat käydä rapsuttamassa sitä


Kulkukoiria Ukrainassa riittää yllin kyllin, mutta harvoin ne ovat näin seurallisia kuin tämä koira

 Yritimme viedä koiran sen omalle kotikulmille, mutta saman tien sen tepsutteli aitamme taakse :)
Pari päivää se jaksoi päivystää ja yrittää sisään, mutta sitten se katsoi parhaammaksi palata kotiin - hyvä niin!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Trick or treat! - Karkki vai kepponen





Tänä viikonloppuna on ovelle ilmestynyt kummitus- tai muihin naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia...
 on pitänyt valita -Trick or treat - karkki vai kepponen :)



 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kerrostaloelämää






ukrainalainen kerrostaloasuminen eroaa suomalaisesta siinä, että Ukrainassa kerrostalot eivät ole taloyhtiöitä. 
Jokainen asukas kunnostaa asuntoaan itse niin sisältä kuin ulkoakin. 
Osassa taloista piha-alueilla on kukkaistutuksia ja lasten leikkipaikkoja.



Asuntojen vuokrien suuruudet vaihtelevat suuresti.
 Paikallinen väestö maksaa vuokraa paljon vähemmän kuin mitä ulkomaalaiset.
 Ulkomaalaiset maksavat noin 300 dollaria/kuukausi, paikalliset ehkä kolmanneksen siitä.



 Osassa pihoista on istutuksia ja lasten leikki paikkoja.



Talot näyttävät kirjavilta ja sekavilta, koska niistä puuttuvat yhdenmukainen ulkonäkö. 
Kuvista näkee selvästi, kuinka jokainen omistaja voi korjata omistamansa asunnon mielensä mukaiseksi.


Pyykit kuivuvat tuulessa...





 Ilta-auringossa talo näyttää lempeämmältä kuin päivällä.



Parvekkeiden lasitusta ;)




lauantai 15. syyskuuta 2012

rozdilnalaisia taloja ja puutarhoja


Ukrainassa asunnot ovat erilaisia kuin Suomessa...
 
 
 
 
rakennustyyli ja materiaalit poikkeavat suomalaisesta...  
 
 
 
 tämä talon väri miellyttää silmää ja on mielestäni kaiken kaikkiaankin kodikkaan näköinen
 
 
 
kaikkien talojen ympärillä on aita, osassa puinen osassa rautainen 
 
 
 
 
lisäksi taloa ympäröi puutarha...
Ukrainassa kukkia ei laiteta saman tyylisiin kukkapenkkeihin kuin Suomessa. 
Koko piha on ns. kukkapenkkiä kun taas Suomessa kukkapenkki on rajatulla aluella ja loput pihasta on nurmikon peitossa. Rozdilnassa olen nähnyt nurmikkoa vain yhden talon pihassa.
 
 
  
 
 
 
talojen pihoilla on myös paljon viiniköynnöksiä ja hedelmäpuita
 
 
jokaisella pihalla on aidan lisäksi portti..
Suomessa taas harvemmin taloissa on portteja - ainakaan Pohjois-Suomessa...
 
 
postilaatikoita en myöskään ole nähnyt kuin harvojen talojen pihoissa.
Löysin yhdeltä kadulta tällaisen postilaatikon!
 
 
  
 
 
 


 
 
 
 

 
 

 
vaikka ulkoiset puitteet Ukrainassa eivät aina olekaan suomalaisen silmään viimeisen päälle...
meillä suomalaisilla on paljon oppimista ukrainalaisten yhteisöllisyydestä ja vieraanvaraisuudesta!

maanantai 3. syyskuuta 2012

"Off-road ajelua"

 

 
Eräänä iltana päätimme lähteä ajelemaan ja katselemaan
millaisia maisemia Rozdilnan ympäristössä on.
Juosten olemme tutustuneet ympäröivään maaseutuun,
mutta nyt päätimme lähteä seikkailemaan autolla.


 
Rozdilnaa ympäröi laajat peltoalueet. Ajelimme pitkin kapeita hiekkateitä.
Paikoitellen tiet olivat kuoppaisia ja matkan teko erittäin hidasta, mutta maisemat näkemisen arvoisia. Myös maastopyöräilyyn alue soveltuisi loistavasti!



 
Teiden varsilla kasvoi omenapuita ja päätimme samalla kerätä omenoita iltapalaksi.
Ei ollut pelkoa, että omenat olisivat olleet saasteiden pilaamia.
 Olimme todella kaukana vilkkaasti liikennöidyistä teistä ja asutuksesta.


 
 
Ohitimme matkallamme pieniä kyliä.
Illalla maanviljelijät palailivat pelloilta hevoskyydeillä.
 
 
 
Navigaattori näytti tämän tien päätieksi. Päätimme siis jatkaa matkaa...
 
 
 
 
 
Päätien piti jatkua kylään, mutta vastaan tulikin auringonkukkapelto.
Tie kyllä jatkui pellon reunaa, mutta se oli kapea "kinttupolku", joten katsoimme viisaammaksi kääntyä takaisin.
 
 
 
Tietä pitkin oli ilmeisesti mennyt aikoinaan linja-autokin.
 Ainakin pysäkistä oli vielä seinät jäljellä! :)
 
 
 
 
Jatkoimme toista "päätietä" eteenpäin... maisemat vain paranivat, mutta tie huononi :)
 
Auringonkukkapellon viereen oli viljelijät perustaneet oman uuden ja paremman kulkureitin.
 
 
 
 
Me jatkoimme kuitenkin navigaattorin näyttämää "päätietä"...
kunnes yhtäkkiä tarkkakatseinen kartturi huomasi jotain tien vasemmalla puolella...
 
 
 
 
...jyrkkä rotko oli aivan automme vasemman eturenkaan vieressä!!!!
Onneksi ehdimme juuri pysäyttää auton niin ettei rengas pudonnut rotkoon...
 
 
niinpä meidänkin täytyi palata maanviljelijöiden tekemälle peltotielle :)
Tie oli varsin kelpo, lähes kuopaton ja vieläpä suora. Tie johti suoraan pieneen kylään. Jatkoimme matkaa navigaattorin näyttämää päätietä tarkoituksena palata takaisin Rozdilnaan.
 
 
 
Hiekkatie muuttui vanhaksi betonitieksi. Tien päässä näkyi rakennuksia.
Ajattelimme, että tie ohittaa rakennukset ja ajoimme eteenpäin.
 
 
 
 
Kartturi alkoi jo hieman epäillä päätien olemassaoloa kun tien laatu muuttui kovin ruohikkoiseksi ;)
mutta kuski luotti navigaattorin näyttöön...ja jatkoimme matkaa.
 
 
 
Tältä näytti tien päässä - olimme tulleet vanhan kolhoosin pihaan!! :)
 Kyllä naurua riitti... :)))))
 
Hetken päästä huomasimme viereisellä pellolla miehen, joka istui skootterin päällä ja viittoili meille.
Ajoimme polkua pitkin miehen luo ja miehen ilme oli näkemisen arvoinen! Mies nauroi makeasti ja kertoi, ettemme olleet ainoita, jotka ovat erehtyneet tiestä. Moni muukin ulkopaikkakuntalainen on ajanut "päätietä" kolhoosin pihaan.
Mies neuvoi meille oikean reitin ja lopulta pääsimme Rozdilnaan johtavalle tielle...