Eräänä iltana päätimme lähteä ajelemaan ja katselemaan
millaisia maisemia Rozdilnan ympäristössä on.
Juosten olemme tutustuneet ympäröivään maaseutuun,
mutta nyt päätimme lähteä seikkailemaan autolla.
Rozdilnaa ympäröi laajat peltoalueet. Ajelimme pitkin kapeita hiekkateitä.
Paikoitellen tiet olivat kuoppaisia ja matkan teko erittäin hidasta, mutta maisemat näkemisen arvoisia. Myös maastopyöräilyyn alue soveltuisi loistavasti!
Teiden varsilla kasvoi omenapuita ja päätimme samalla kerätä omenoita iltapalaksi.
Ei ollut pelkoa, että omenat olisivat olleet saasteiden pilaamia.
Olimme todella kaukana vilkkaasti liikennöidyistä teistä ja asutuksesta.
Ohitimme matkallamme pieniä kyliä.
Illalla maanviljelijät palailivat pelloilta hevoskyydeillä.
Navigaattori näytti tämän tien päätieksi. Päätimme siis jatkaa matkaa...
Päätien piti jatkua kylään, mutta vastaan tulikin auringonkukkapelto.
Tie kyllä jatkui pellon reunaa, mutta se oli kapea "kinttupolku", joten katsoimme viisaammaksi kääntyä takaisin.
Tietä pitkin oli ilmeisesti mennyt aikoinaan linja-autokin.
Ainakin pysäkistä oli vielä seinät jäljellä! :)
Jatkoimme toista "päätietä" eteenpäin... maisemat vain paranivat, mutta tie huononi :)
Auringonkukkapellon viereen oli viljelijät perustaneet oman uuden ja paremman kulkureitin.
Me jatkoimme kuitenkin navigaattorin näyttämää "päätietä"...
kunnes yhtäkkiä tarkkakatseinen kartturi huomasi jotain tien vasemmalla puolella...
...jyrkkä rotko oli aivan automme vasemman eturenkaan vieressä!!!!
Onneksi ehdimme juuri pysäyttää auton niin ettei rengas pudonnut rotkoon...
niinpä meidänkin täytyi palata maanviljelijöiden tekemälle peltotielle :)
Tie oli varsin kelpo, lähes kuopaton ja vieläpä suora. Tie johti suoraan pieneen kylään. Jatkoimme matkaa navigaattorin näyttämää päätietä tarkoituksena palata takaisin Rozdilnaan.
Hiekkatie muuttui vanhaksi betonitieksi. Tien päässä näkyi rakennuksia.
Ajattelimme, että tie ohittaa rakennukset ja ajoimme eteenpäin.
Kartturi alkoi jo hieman epäillä päätien olemassaoloa kun tien laatu muuttui kovin ruohikkoiseksi ;)
mutta kuski luotti navigaattorin näyttöön...ja jatkoimme matkaa.
Tältä näytti tien päässä - olimme tulleet vanhan kolhoosin pihaan!! :)
Kyllä naurua riitti... :)))))
Hetken päästä huomasimme viereisellä pellolla miehen, joka istui skootterin päällä ja viittoili meille.
Ajoimme polkua pitkin miehen luo ja miehen ilme oli näkemisen arvoinen! Mies nauroi makeasti ja kertoi, ettemme olleet ainoita, jotka ovat erehtyneet tiestä. Moni muukin ulkopaikkakuntalainen on ajanut "päätietä" kolhoosin pihaan.
Mies neuvoi meille oikean reitin ja lopulta pääsimme Rozdilnaan johtavalle tielle...
Navigaattori on kyllä kätevä peli, mutta joskus se tosiaan valitsee ihan kummia reittejä. Sitten naurattaa, kun löytää itsensä ja jonkun muun ulkomaalaisen pyörimästä jostakin peltotieltä:). No, perille on kuitenkin yleensä päästy.
VastaaPoistaOlipa tosiaan seikkailu, kun uskoitte navigaattorianne..;)))
VastaaPoistaMyös täällä on navigaattori neuvonut pojalleni ajamaan metsäautotien kautta Onkamoon, mutta seutu on tuttua eikä hän tietenkään lähtenyt navigaattorin opastamaan suuntaan.Joten ne uudet laitteet eivät aina ole luotettavia oppaita;/
Mukavaa syyskuun alkua, Lilja Liliace!<3333
Mine: Välttämättä juuri sillä hetkellä ja matkan aikana ei naurata, mutta yleensä ne toilailut & yllättävät asiat ovat niitä asioita jotka jäävät mieleen ja joita muistellaan vielä vuosienkin päästä :))
VastaaPoistaHyvää syyskuuta sinne Turkin lämpöön! ;)
Aili-mummo: Reissu oli oikein mieleenpainuva!
Ystäväni kertoi, että häntä oli kerran hiihtoladulla tullut auto vastaan...olivat laittaneet navigaattoriin "lyhyin reitti" valinnan ja laite oli opastanut matkailijat vanhalle metsäautotielle, joka talvisaikaan toimi hiihtolatupohjana :)))
Aurinkoista syyskuuta myös Sinulle! :))